keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Dunning-Kruger-vaikutus ja perisynnintunnustus

Ihmisen sielu koostuu monesta osasta. Yksi näistä osista on nimeltään järki. Järki-taso muodostuu jo varhaislapsuudesta lähtien, kun lapsen vanhemmat ja muut kasvattavat ohjelmoivat lapsen tiedostumattomaan mieleen yliminän sekä perususkomukset. Tämä on välttämätöntä ja se tapahtuu kaikille ihmisille noin 3-6 vuotiaana, sekä tasaisesti siitä eteenpäin. Järjen taso nähdään psykologisesti hyvin pysyvänä ja vaikeana muuttaa, mutta nykyään on jo kuitenkin jotain psykologian sovelluksia, joilla pystytään uskomuksia muuttamaan, arvoja kartoittamaan sekä ymmärtämään ihmisen omaa käsitystä itsestään, eli identiteettiä.

Ihmisen henkiseen kasvuun liittyen järki-tasolle voidaan määrittää sekä tieteellisesti että symbolisesti selkeä käännekohta. Symbolisesti tunnemme pyhistä kirjoista termin ”profetian pään katkaiseminen”. Tähän viitataan esimerkiksi Raamatussa, kun Johannes Kastajan pää leikataan miekalla poikki (ks. esim. Markus 6:14-29). Sama symboliikka on esillä egyptiläisissä kirjoituksissa, kun Horus hakkaa äitinsä Isiksen pään poikki, ja vieläpä samasta asiasta on puhuttu gnostilaisissa kirjoituksissa, joissa Neitsyt Marian pää lyödään poikki. Pään irtoaminen symboloi ihmisen synnynnäistä taipumusta uskomuksiin, siis taikauskoon. Tieteellisemmin puhutaan niin sanottuihin anekdoottitodisteisiin tyytymisestä todellisen faktan asemesta (Gazzaniga, 2009, 155). Anekdoottitodisteet ovat ihmisen itse yleistämiä, vääristämiä tai muuten muokkaamia todistusosasia, joilla hän rakentaa uskomuksiaan. ”Profetian pään irtoaminen” tarkoittaa kokemusta, jossa ihminen tulee näistä todisteista tietoiseksi ja siten voi ääneen tunnustaa kuuluisan Sokrateen lentävän lauseen: ”Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tämä on kaiken viisauden alku.

Esimerkki (omakohtainen kokemus kaikkitietävyyden harhasta)
Kun lähdin tosissani kulkemaan Totuuden tietä vuonna 2011, oikeastaan ensimmäinen ohjenuora, johon tartuin, oli juuri yllämainittu Sokrateen viisaus. Päätin hylätä kaikki ajatusmallit, uskomukset, arvot ja jopa identiteetin, jonka olin siihen mennessä luonut. Vain muutamien päivien kuluttua aloin ymmärtää, kuinka olin aiemmin elänyt kaikkitietävyyden harhassa. Olin aina kokenut olevani hyvä tai paras melkein jokaisessa asiassa, ja vasta tässä vaiheessa – ensimmäistä kertaa todellisessa yksinäisyydessä – heräsin ajatukseen, etten mahdollisesti tiennyt yhtään mitään maailmankaikkeudessa parhaillaan tapahtuvista asioista. Samalla aloin tunnistaa, miten olin elänyt valheessa ja liioitellut, yleistänyt, poisjättänyt ja jopa täysin keksinyt asioita, joita olin pitänyt henkilökohtaisina totuuksina ja innoissani selittänyt toisille ihmisille. Kun ihminen tunnustaa tosissaan, ettei tiedä mitään, lähtee hänen itsensä luoma sisäinen valheiden viidakko purkautumaan. Tämä on niin sanottu perisynnintunnustus, sillä perisynti on (ennen pahuuden kokonaisvaltaista hahmottamista) tietämättömyys.

Seuraavaksi lähestytään järki-tason käännekohtaa tieteellisestä näkökulmasta. Tässä yhteydessä puhutaan psykologian "Nobel-palkinnon" voittaneesta tutkimuksesta, Dunning-Kruger-vaikutuksesta. Kyse on tiedollisia taitoja koskevasta ylivertaisuusvinoumasta, joka tarkoittaa, että ne ihmiset, joilla on kaikkein vähiten kokemusta, todellista tietämystä ja osaamista, arvioivat oman osaamisensa eniten yläkanttiin. On siis osoitettu tieteellinen fakta, että mitä tietämättömämpi ihminen on kyseessä, sitä suurempi on hänen illuusionsa omasta kaikkivoipaisuudestaan. (Kruger & Dunning, 1999)

Huomautus: Tämä tulos ei ole mitenkään uusi, vaan se on ollut viisaiden opetuksena niin kauan, kuin viisaita on ollut. Esim. ”Älä koskaan väittele tyhmien ihmisten kanssa, sillä he vetävät sinut heidän omalle tasolleen ja sitten voittavat sinut kokemuksellaan.” (Mark Twain), ”Suurin harha, josta ihmiset kärsivät, ovat heidän omat mielipiteensä.” (Leonardo da Vinci), “The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.” (Bertrand Russel)

Kuvaaja, jossa itseluottamusta verrataan kokemukseen
Kuva 10. Dunning-Kruger-vaikutus, eli tiedollisia taitoja koskeva ylivertaisuusvinouma

Kun yhdistetään tieteellinen todistusaineisto sekä uskonnoista tuttu symbolinen kieli, voidaan todeta perisynnintunnustuksen johtavan mustaan tiedottomuuden tilaan, jossa uusi, totuuteen perustuva uskomusmaailma syntyy. Itse asiassa tästä on kysymys myös silloin, kun ihminen kokee niin sanotun uskoontulemisen. Tällöin ihminen hylkää kaikki maailmaa koskevat ennakkoluulonsa ja harhakuvansa. Tämän tapahtuman kääntöpuoli on tosin se, että mikäli ihminen ei ymmärrä ylimmän totuuden olevan nimenomaan totuus itse, alkaa hän rakentaa samaa harhaa uudestaan. Jos ihminen ei alistu tietämättömyytensä edessä kokonaisvaltaisesti, alkaa hän itse luoda uutta tarinaa maailmankaikkeudesta ja itsestään. Valitettavan usein tämä johtaa vain siihen, että ”uusi minä” on entistä kauempana perimmäisestä totuudesta. Vain termit muuttuvat uskonnollisempaan suuntaan, mutta ymmärrys itse totuudesta ei lisäänny kyynärän vertaa. Jos ihminen ei vielä osaa lukea Raamatun tai muiden pyhien kirjojen symbolista kieltä, on aiempi harha vaihtunut vain uuteen harhaan. Tämä ”pieni uudelleensyntymä” koetaan niin monta kertaa uudestaan, että kaiken perustaksi muodostuu totuus itse, ja vasta tällöin ihminen astuu todella Totuuden tielle ja on valmis ryhtymään viimeiseen matkaansa.

Esimerkkejä ylivertaisuusvinoumasta

  • Kun ihminen kertoo itse olevansa itsensä paras asiantuntija ilman, että hän on opiskellut psykologiaa, käyttäytymistieteitä, uskontoja ja pyhiä kirjoja, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun vastasyntyneen äiti väittää olevansa paras mahdollinen hoitaja ja apu lapselleen ilman, että hän on tutustunut ”vauvojen psykologiaan" ja hoitamiseen, tai opetellut erilaisia hoitotekniikoita, kuten imettämistä ja hygieniaa, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun lapsen kasvattaja kertoo omien kasvatusmetodien perusteeksi ”näin on aina tehty” tai ”näin minutkin kasvatettiin”, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun yliopiston professori ei kykene kuuntelemaan opiskelijan uusia näkökulmia mistä tahansa aiheesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun pappi tai muu uskonnollisen yhteisön ”virkamies” ei kykene kuuntelemaan seurakunnassa vähäisimmän uusia näkökulmia Jumalasta ja totuudesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.

Todellisen tiedon ja totuuden tuoman auktoriteetin ja Dunning-Kruger-vaikutuksen ero on hiuksenhieno. Lähtökohtaisesti meidän kenenkään tehtävä ei ole päteä omalla tiedolla tai väheksyä muiden tietoa, vaan pyrkiä rakentavaan ja kannustavaan vuorovaikutukseen.

Lähde:


Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/luku-2-3-jarjen-teoria-ja-sovellukset)

1 kommentti:

  1. Hyvin paljon samaa mieltä kanssasi! Luen lisää myöhemmin nyt muihin puuhiin ja siunattua vuoden alkua sinulle ja kaikille muillekin - Joni V-

    VastaaPoista