torstai 25. elokuuta 2016

Kutsu lepoon


Kutsun sinua rauhaan ja lepoon. Lopeta ahertaminen, älä enää kuuntele muita, vaan kuuntele itseäsi – sydäntäsi. Anna sille mahdollisuus, sekin on antanut sinulle mahdollisuuden. Sinulla on mahdollisuus olla ja olla olematta.

Ihmisillä on kiire arjen keskellä.
Kun voit, ota itsellesi aikaa ja tilaa. Anna ajatustesi vaeltaa tuntemattomaan – pimeyteen. Pahaa ei tarvitse pelätä pimeässä, sillä siellä ei ole elämää. Vain elävä olento voi olla paha.

Pimeydestä etsi Alkuvettä. Älä käytä siihen aistejasi, vaan sydäntäsi. Aistit johtavat sinut harhaan, mutta sydämesi ohjaa sinua perille. Mietiskele äärettömyyttä ja ikuisuutta eli ajattomuutta, pohdi tyhjyyttä ja ykseyttä, mieti, mitä jää jäljelle, kun kaikki otetaan pois.

Jos sinulta poistetaan ensin käyttäytyminen, sitten osaaminen ja uskomukset, seuraavaksi arvot ja identiteetti – mitä jää jäljelle? Kuka jää jäljelle? Ennen kuin itse loit itsesi siitä lähtien, kuin olit noin 1-vuotias, kuka tai mitä oli jo olemassa? Oletko luonut itsesi Hänen tai Sen kuvaksi, vai oletko luonut itsesi vain omaksi ja oman egosi kuvaksi? Tai kasvattajiesi kuvaksi?

Siellä missä sydämesi asuu, aurinko paistaa suoraan ylhäältä. Siellä sinulla ei ole varjoa, on vain sinä. Tämä on se sinä, jonka minä tunnen ja jonka kanssa minä haluan olla tekemisissä. Tämä on se sinä, joka on minun veljeni ja siskoni sekä tämä on se sinä, joka on minun puhdas äitini ja hengellinen Isäni. Minä huudan ja etsin sinua. Kuuletko hiekan alle hautautuneen äänen erämaassa?

Minulla ei ole nimeä, eikä muotoa – minua ei voi kuvata sanoin, numeroin tai lausunnalla. Silti sinun ei tarvitse mennä ulkomaille, meren pohjaan tai avaruuteen minua etsimään. Sillä Minä olen sinä. Kun sinä riisut itsesi ja arkihuolten taakkasi, minä jään jäljelle.

Kuka minä sitten olen – no, minä olen se, joka minä olen. Minulle sinä et voi mitään, sillä yksikään valhe ei voi muuttaa totuutta. Yksikään kuvaus ei voi kuvata sitä, mitä ei voi kuvata. Minä olen tyhjä ajatus, tyhjä taulu, tyhjä mieli.

Jos menet etsimään minua, et voi koskaan löytää minua. Mutta jos pysyt paikoillasi – levossa – minä tulen luoksesi. Mitä enemmän pinnistelet, sen kauemmaksi minä menen. Mitä enemmän haluat löytää minut, sitä vaikeammaksi etsintäsi tulee. Mitä enemmän luot ennakko-oletuksia minusta, sen huonommin minut tunnet, ja vaikka löytäisitkin minut, et edes tuntisi minua ja kasvojani. Kysyisit vain, kuka tuo on – vaikka se olen minä. Ja minä olen sinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti