perjantai 14. huhtikuuta 2017

Me oomme narkkareita kaikki

Cadeceus
Törmäsin netissä kysymykseen: saako entinen narkkari tasa-arvoista kohtelua, vai onko hänellä ikuinen, näkymätön leima otsassaan? Kysymys aiheutti mielessäni merkillisen ketjureaktion. Ajatusleikin tuloksena syntyi mielikuva narkkarista, joka näytti ihan tavalliselta ihmiseltä.

Ihminen on luonnostaan narkkari - koukussa päiväannokseensa. Ei välttämättä huumausaineisiin, vaan erilaisiin sisäisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin.  Hän janoaa esimerkiksi tilaisuuksia puolustaa omia uskomuksiaan, kokea voimakkaita tunteita ja elämyksiä, tai saada turvaa lähimmäisistään.

Ensimmäinen ”porttihuumeemme” ovat sosiaaliset suhteet. Sosiaalisessa elämässä jää koukkuun esimerkiksi kunnon draamaan, väittelyyn, juoruiluun, ja häpeänpelkoon. Jos ihminen hahmottaa sosiaalisen elämän ainoaksi todellisuudeksi, siirtyy hän yhä syvemmälle sisäiseen huumeluolaansa, ja todelliset ongelmat alkavat. Kun ihminen saa osakseen menestystä ja omaisuutta, eivät entiset päiväannokset tunnu pian missään – tarvitaan jotain uutta ja väkevämpää. Syntyy arvostuksen ja ihailun säännöllinen tarve. Nyt ollaan jo kunnolla koukussa.

Kun narkomaanille kerrotaan, että hän ei saa enää huumettaan, hän tulee vihaiseksi ja pelokkaaksi. Hän itkee ja huutaa, romahtaa masennuksenkaltaiseen tilaan. Lopulta, jäätyään vaikkapa itselleen tärkeän ryhmän ulkopuolelle, hän tärisee yksinäisyydessä. Hänestä saattaa tuntua, kuin hän hajoaisi kokonaan.

Voit tehdä pikatestin: luovu koko omaisuudestasi ja kaikista saavutuksistasi. Väitän, että olet niin koukussa "elämään", ettet edes pysty ottamaan tätä testiä vakavasti – ehkä yrität ohittaa koko jutun huonona vitsinä.

Oletko esimerkiksi vastikään ostanut uuden auton? Anna se pois. Jos et pysty siihen, tarkkaile omia perusteluitasi: ne kertovat sinulle, mitä lajia riippuvuutesi on. Haetko autolla statusta, perheelle turvaa vai itsellesi vapautta? Nämä ovat kaikki oikein hyviä henkisiä huumeita, joiden varjolla voit omassa elämässäsi perustella itsellesi lähes mitä vain.

Nostan esiin pari esimerkkitapausta arkielämän narkkareista. Ensimmäinen tapausesimerkki koskee naista, joka totesi, ettei hän voi elää ilman omaa miestään ja parhaita ystäviään. Nainen oli lapsuutensa kasvanut alkoholistiperheessä, ja saanut koko nuoruutensa satunnaisia henkisiä selkäsaunoja. Ikävät kokemukset olivat jättäneet tähän pelokkaaseen sieluun jälkensä – hänen huumeensa oli läheisriippuvuus. Läheisriippuvuus on vakava henkinen huume, joka pakottaa ihmisen miellyttämään toisia ihmisiä sillä kustannuksella, että hän kadottaa oman identiteetinsä ja tahtonsa – hänestä tulee vain annoksensa perässä juokseva narkkari. Hän pitää puolisoaan ja ystäviään kuin välittäjinään, joilta saa hetkittäisiä helpotuksia. Näin syntyy uskomattomia viha-rakkaus-suhteita, jopa kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa. Läheisriippuvuus peittelee niin suurta arvottomuudentunnetta, ettei ihminen missään olosuhteissa haluaisi viettää aikaansa yksin – itsensä kanssa. Tämä ikävä kaava saadaan kuitenkin murrettua vain opettelemalla olemaan yksin, ensin tunteja, sitten päiviä, ja jopa viikonloppuja.

Toinen tapausesimerkki esittelee meille keski-ikäisen miehen, joka löysi itselleen niin tärkeän ismin, että hän alkoi jääräpäisesti ja keinoja kaihtamatta ajaa tuota aatetta läpi. Mies sulki korvansa kaikilta isminsä vastaisilta aatteilta ja etsi vain omia uskomuksiaan tukevia todisteita. Jos todisteita ei löytynyt, silloin helpotusta toi toisten, samanmielisten seuraan hakeutuminen. Sosiaalinen media tarjosi miehelle nopean ”fixin” päivittäiseen pätemisentarpeeseen: päiväannos koostui sekä oman ideologian pakonomaisesta tyrkyttämisestä muille ihmisille, että eri mieltä olevien haastamisesta ja mollaamisesta. Ismit helpottavat elämää samalla tavalla, kuin ostoslista nopeuttaa shoppailua. Nykypäivänä ismejä löytyy kaikilta ihmiselämän eri alueilta lastenkasvatuksesta ruokatottumuksiin, ja yhtälailla uskontojen, tieteen, politiikan, ja jopa urheilun parista.

Riippuvuus nostaa päätään ihmisen identiteettitasolla: ihminen rakentaa itsensä riippuvuuksiensa kuvaksi. Hän  sanoo: ”Minä olen sitä, tätä ja tuota, ja siksi kiinnostunut tästä, ja teen sitä, mitä teen.”

Luotuaan tämän kuvan itsestään ihminen on alkanut käyttämään pahimman luokan yhdisteitä – omaa tahtoaan.

Koukuttuminen omaan tahtoon johtaa 3-vuotiaan uhmaikäisen käyttäytymismalleihin. Ihminen haluaa kaiken tapahtuvan juuri kuin hän itse haluaa, ja hetipaikalla. Vastoinkäymisten edessä hän alkaa syytellä ja hyökkäillä toisia kohtaan (tai vaihtoehtoisesti syyllistää itseään perusteettoman paljon). Mitä enemmän ihminen on kiinnittynyt omaan tahtoonsa, sitä läheisemmin hän käytöksessään muistuttaa myös narkomaania, joka keinoja kaihtamatta hankkii päiväannoksensa. Oman tarkoituksen nimissä pienet rikokset, kuten varkaudet, huijaukset, valehtelu, pettäminen ja röyhkeä itsekkyys ovat aivan normaalia arkea.

Kun narkomaani kieltää olevansa narkomaani, on hänen paranemisensa mahdotonta. Jos jotain asiaa ei kykene itsessään tietoisesti hahmottamaan, on sitä hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta pysyvästi muuttaa. Vastaavasti, jos narkkari pystyy kohtamaan todellisen peilikuvansa ja toteamaan: ”Minä olen koukussa”, on paraneminen mahdollista.

Riippuvuudet alentavat kykyä hahmottaa todellisuutta. Kun todellisuus hämärtyy, alkavat erilaiset vainoharhat, valheet, rajoittavat ajatukset ja pelot vallata tilaa sydämessä. Tässä vaiheessa peli tulisi viheltää poikki ja hakeutua vieroitukseen.

Vieroituksen voi oikein hyvin tehdä vaikkapa kesämökillä, vaelluksella tai muuten rauhallisessa paikassa, johon voi vetäytyä yksin pohtimaan syntyjä syviä. Mitä heikommin ihminen tuntee itsensä ja voimavaransa, sitä helpommin hän jää koukkuun omiin ennakkoluuloihinsa, asenteisiinsa, uskomuksiinsa, arvoihin, sekä lopulta identiteettiinsä ja tahtoonsa.

Me ollaan narkkareita kaikki
Kun oikein silmiin katsotaan
Me ollaan narkkareita elämän
Ihan jokainen

Alkuperäinen sanoitus: J.Karjalainen
("sankari" -> "narkkari") 

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Maailman ensimmäinen kyyhkynen

Kotka lensi korkealla taivaalla. Se näki suuren kalan polskivan ja leikkivän ulapalla. Kotka tunsi jo, miten sen maha alkoi täyttyä helposta saaliista, kun se sukelsi ilman halki nappaamaan tämän jättivonkaleen. Juuri, kun lintu oli hotkaisemassa kalan, koko maailma pysähtyi ja kala kysyi linnulta: ”Miksi me olemme vihollisia? Eikö sinulla ole tarpeeksi tilaa ilmoissasi ja maan päällä, josta saat jyrsijöitä ruoaksesi?”

Lintu leijui ilmassa jähmettyneenä, vain muutaman sentin päässä kalan kyljestä, jonne se oli aikonut upottaa raatelukyntensä. Lintu sanoi: ”Minähän toimin vain, kuten isäni minua opetti ja kuten äitinikin toimi ruokkiessaan minua. Eikö se ole hyvin ja oikein, kun seuraa omaa luontoaan?”

Kala jatkoi: ”Sinä olet oppinut kaiken menneisyydestäsi, sinulle tärkeiltä opettajiltasi. Mutta eivätkö nämä samat säännöt ole aina olleet kaikilla muillakin linnuilla, ja juuri nämä säännöt ovat tehneet maailmastamme sen paikan, joka se tänä päivänä on. Olenko oikeassa?”

Lintu tunsi sydämessään piston, se havaitsi toimineensa sokeasti koko elämänsä ajan seuraten vain kasvattajiensa esimerkkiä. Lintu ehti ajatella koko elämänsä alusta loppuun, ja se selkeästi oli tullut murrospisteeseen. Lintu sanoi: ”Sinä todella sait minut miettimään ja ymmärtämään tätä maailmaa aivan uudella tavalla. Tästä eteenpäin minä aion olla rohkea ja rehti, aion …”

Samassa suuri vesipeto, haikala, hyppäsi vedestä esiin ja haukkasi linnun hampaisiinsa. Sillä sekunnilla lintu oli syöty ja tilanne ohitse.

Hai sanoi isohkolle, mutta silti itseään pienemmälle kalalle: ”Kiitos sintti, tämä syöttitaktiikkasi toimii joka kerta.” Sitten kalat lähtivät uimaan kohti makeampia vesiä.


Hain mahaan joutunut lintu ajatteli itsekseen: ”Miten voin koskaan oppia erottamaan väärän ja oikean opettajan toisistaan? He puhuvat usein niin samoja asioita.” Sitten lintu luovutti ja kuoli. Näin syntyi maailman ensimmäinen kyyhkynen. Kyyhkyset ovat siitä erikoisia lintuja, että mihin tahansa ne kulkevatkaan, ne osaavat aina katsoa auringosta ja kuusta reitin takaisin kotiin. Vaikka kyyhkynen eksytettäisi seitsemän kertaa, se aina löytäisi lopulta reitin takaisin kotiin.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Haluatko kasvaa henkisesti sosiaalisissa medioissa?

Avoin laatikko, kissa ja lankakerä.
Henkinen kasvu tarkoittaa oman mielen avartamista koskettamaan uusia näkökulmia, asioita, ideoita ja jopa ideologioita. Tämä on tutusta ja turvallisesta ”tykkäämisen” vastakohta. Mitä tykkääminen sitten oikein tarkoittaa? Me ihmiset tykkäämme ja annamme hyväksyntämme meidän arvojenmukaiselle toiminnalle ja ajatuksille. Kun jokin asia on sopusoinnussa arvojemme kanssa, se on automaattisesti meille tärkeä asia ja me tykkäämme siitä. Tämä on oikein hyvä henkisen kasvun alkuvaiheessa, kun ollaan rakentamassa oma identiteettiä ja vahvaa egoa.

Sitten tulee se käännekohta.

Siinä pisteessä kun persoonallisuuden rakentaminen ei enää riitä henkiseen kasvuun, eli ihminen huomaa oman rajoittuneisuutensa, alkaa hän etsiä yhä suurempaa yhteenkuuluvuutta koko maailmankaikkeuden kanssa. Tässä vaiheessa ne asiat, joista tykkäämme ja välitämme nousevat suoranaisiksi esteiksi henkisen kehittymisen tiellä. Jos arvojemme mukaisesti tykkäämme Suomesta ja suomalaisista, emme voi koskaan yltää tilaan, jossa tunnemme yhteenkuuluvuutta koko ihmiskunnan kanssa. Jos pidämme onnellisuutta tärkeänä arvona, emme enää kykene kohtaamaan surua, vihaa ja pelkoa sillä intensiteetillä kuin kaikkia tunteita tulisi kokea, tasa-arvoisesti.

Tykkäämisen vastakohta on ”ei tykkääminen”. Myös se, ettei tykkää jostain, tarkoittaa kiinnittymistä omaan tuttuun ja turvallisen tuntuiseen ajatusmaailmaan. Sillä ei ole merkitystä käsitteletkö asioita suoraan vai negaatioiden kautta, jonkin asian tärkeänä tai turhanpäiväisenä pitäminen on edelleen samaa kiinnittymistä omaan senhetkiseen ajatusmaailmaan, ja siksi se toimii suoranaisena esteenä henkiselle kasvulle.

Tykkäämisen ja ei tykkäämisen, molempien, vastakohtana toimii termi välinpitämättömyys. ”Mulle on aivan sama.” Näinkin yksinkertainen, jopa karski lause, voi toimia hetken aikaa henkisenä ohjenuorana. Jos haluat laajentaa omaa ajatteluasi, suhtaudu hetken aikaa sinulle tärkeisiin ja vastustamiisi asioihin asenteella ”aivan sama”. Tämä johtaa pian siihen, että olet valmis tutustumaan uusiin asioihin.

Jos kaikki on ”aivan sama”, ehkä lukaiset jonkin artikkelin tai kirjan pätkän, johon et aiemmin olisi koskenut pitkällä kepilläkään. Ja jos kaikki todella on ”aivan sama”, niin ehkä juttelet töissä tai koulussa jollekin uudelle ihmiselle ja tutustut hänen ajatusmaailmaansa. Jos kaikki on ”aivan sama”, sinä huomaat pian tulevasi paljon vapaammaksi ja tämä johtaa automaattisesti oman ajatusmaailman perinteisten suojamuurien kaatumiseen ja kaltereiden katkeamiseen. Jos olet lihansyöjä, syö tänään kasvisruokaa, ja jos olet kasvissyöjä, syö lihaa. Jos olet kristitty, käy huvikseen moskeijassa tai buddhalaisessa tilaisuudessa. Jos seuraat uutisia ja luet päivän lehdet, älä enää seuraa ja lue. Jos olet mies, tee naisten hommia tänään. Jos olet vanha, kokeile jotain, mitä vain nuoret olisivat mielestäsi aiemmin voineet tehdä. Pidä ainoina rajoitteina mielessäsi universaalia etiikkaa, jonka mukaan et vahingoita omaasi tai toisten ihmisten elämää ja perusturvaa. Muuten vietä aluksi vaikkapa viikko ajatellen ”aivan sama”.

Useimmat haluavat oppia ajattelemaan “boxin ulkopuolella”, mutta harvat ovat suostuvaisia tunnustamaan, että he itse ovat se laatikko, jonka tulisi aueta.

Jos siis haluat kasvaa henkisesti sosiaalisissa medioissa, tykkää kuvista ja artikkeleista, joista aiemmin et olisi tykännyt. Tutustu blogikirjoituksiin ja ajatuksiin, joita aiemmin välttelit. Jos et ole koskaan kommentoinut asioita, kirjoittele muutama kommentti. Jaa uusia ajatuksia, ja kerro vaikka jotain itsestäsi, ellet sitten ole tottunut tekemään niin koko ajan – tällöin pidä suusi supussa.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kolme syytä minkä takia et ole vielä valaistunut


Valaistumisen kokemusta pidetään usein myyttinä ja tarujen hohtoisena, mystisenä kokemuksena. Mitä vähemmän henkistä kasvua on tehnyt ja mitä vähemmän tuttuja ihmiskunnan pyhät kirjat ovat, sitä hurjemmalta edes ajatus valaistumisesta tai sen mahdollisuudesta tuntuu. Valaistuminen on kuitenkin tosiasia, ja seuraavaksi hahmotetaan kolme suurinta estettä matkalla siihen. Psykologian termistöä käyttäen voidaan sanoa, että puhutaan kolmesta identiteettitason rajoittavasta uskomuksesta.


Uskomus 1: ”Valaistuminen ei ole kenenkään ihmisen saavutettavissa huolimatta käytössä olevista henkisistä ja fyysisistä voimavaroista.”

Ensimmäinen identiteettitason rajoittava uskomus on, että toivottu tulos ei ole kenenkään ihmisen saavutettavissa huolimatta käytössä olevista henkisistä ja fyysisistä voimavaroista. Kun ihminen taistelee tämän uskomuksen kanssa, hän usein perustelee omaa näkökulmaansa käyttäen seuraavia sananparsia: “Vaikka mitä tapahtuisi, se ei ole mahdollista.” “Kukaan ei voi koskaan saavuttaa haluamaani.” “Kaikki on kaaosta.” "Elämme väärässä/huonossa aikakaudessa..." "Ihmiset eivät koskaan tule ymmärtämään..." "Koska elämme tässä maailmassa, en voi..." ”Ilman rahaa ei voi kukaan tulla toimeen…” ”Jumalaa ei ole olemassakaan, koska…” "Kukaan ei voi tuntea totuutta, koska..."

Vastalääke 1: Usko ja luottamus.

Ensimmäinen uskomuksemme on karkea yleistys sellaisten ihmisten kokemuksista, jotka ovat jättäneet henkisen matkansa kesken, syystä tai toisesta. Jos jäämme vertaamaan itseämme näihin ihmisiin ja heidän opetuksiin, henkinen matka loppuu siihen pisteeseen tai se parhaimmillaan jatkuu siihen asti, jossa tuo "opettaja" itse oli menossa. Emmehän me auton moottorivian sattuessakaan mene apteekkiin farmaseutin juttusille. Toisaalta jos kykenemme uskomaan Jumalaan, Totuuteen tai edes itseemme, on meidän jokaisen mahdollista selättää tämä ensimmäinen ansa. Jo Sokrates totesi aikoinaan: ”Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tämä lentävälause antaa myös sen opetuksen sisäistävälle sielulle siivet lentää kohti seuraavaa ahdasta porttia.


Uskomus 2: ”Valaistuminen on kyllä mahdollista jollekin toiselle ihmiselle, mutta itselläni ei ole mahdollisuuksia saavuttaa sitä.”

Toinen uskomus muistuttaa hiukan edellistä uskomusta, mutta karkean yleistyksen sijaan nyt kyseessä on henkilökohtainen uskomus. Uskomuksen mukaan siis ihmisellä itsellään ei ole riittäviä voimavaroja ja kykyjä siihen, että haluttu tulos olisi mahdollista saavuttaa. Tällaisessa tilanteessa oleva ihminen käyttää sanoja kuten: “En ole riittävän lahjakas menestyäkseni tässä hommassa.” “Toisille on mahdollista mikä vain, mutta ei minulle.” “En osaa sitä, tätä ja tuota.” ”Ei tällä päällä…” ”Minä olen niin vanha tai nuori tai jossain muussa vaiheessa…” ”Se tulee jos tulee, se ei ole minusta itsestäni kiinni…”

Vastalääke 2: Toivo.

Toinen uskomuksemme on henkilökohtainen totuus ja käsitys omasta itsestään. Lähden osoittamaan tämän uskomuksen vääräksi erään muistia koskevan esimerkin kautta. Moni ihminen tuskailee oman muistinsa kanssa. Olen kuullut lauseita: ”helppoahan se opiskelu hänelle on, sillä hän muistaa kaiken lukemansa.” Tai että: ”hän vain on hyvä kielissä.” Nämä asiat eivät valitettavasti ole totta, ei minun tai kenenkään muunkaan kohdalla. Kun ensikertaa pystyin muistamaan korttipakan korttien järjestyksen ulkoa, voidaan sanoa, että omaan muistiini liittyvä rajoittava uskomus tuli liian lähelle aurinkoa ja paloi karrelle. Ymmärsin tuolloin, että tuntemalla oikeat muistitekniikat ja käyttämällä hieman aikaa niiden opetteluun, myös minulla oli mahdollisuus muistaa mitä tahansa asioita. Sittemmin olen kokenut saman ilmiön tunteiden hallinnan, tietoisuuden, musiikin, piirtämisen ja rakennustöiden parissa. Aina kun olen päässyt käsiksi johonkin uuteen maailmaan, on siihen liittynyt jonkin uskomuksen murtuminen. Tähän liittyy sopiva Henry Fordin lainaus: ”Ajattelitpa sitten osaavasi tai et – olet aina oikeassa.

Meillä kaikilla on siis toivoa, ja erityisesti myös sinulla on siis toivoa. Valaistuminen on mahdollista myös sinulle, henkilökohtaisesti. Meillä kaikilla on erilainen lähtötilanne ja omat haasteemme, mutta aivan yhtä varmasti me jokainen joudutaan omasta mielestämme aivan yhtä vaikeisiin tilanteisiin. Sinun tulee siis ymmärtää, että vaikka joku henkisesti sinua pidemmällä oleva ihminen ei ole kokenut täsmälleen sinun ongelmiasi, on hän kokenut hänelle itselleen yhtä vaikeita ongelmia, ja siksi hän mahdollisesti kykenee ymmärtämään ja auttamaan sinua.


Uskomus 3: ”Valaistuminen on mahdollista, ja se on mahdollista myös minulle, mutta minä en ole sen arvoinen.”

Kolmas uskomus on ehkä se kaikkein syvimmällä asuva identiteetin rajoittaja. Omaan ihmisarvoon liittyvä rajoittava uskomus toteaa tylysti sen, että toivottu tulos on saavutettavissa, ja se olisi mahdollista vieläpä omia henkilökohtaisia kykyjä ajatellen, mutta ihminen ei kuitenkaan koe itse olevansa kyseisen tuloksen (tai edes yrityksen) arvoinen. Arvottomuutta voi aiheuttaa syntyperä, se mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä aikaisemmin, se mitä edustaa, liian tiukka yliminä, huono itsetunto jne. “En kuulu tänne tai tähän joukkoon." "Olen ulkopuolinen.” “Olen tehnyt virheitä, enkä voi sen vuoksi...” "Olen syyllinen..." ”Olen vain työläinen…” ”Olen nykyinen/entinen alkoholisti…”

On ehkä helppoa kuvitella olevansa näistä kolmesta yleisimmästä rajoittavasta uskomuksesta tietoinen, mutta totuus on jotain aivan muuta. Uskomukset nimittäin haluavat pysyä piilossa, tiedostumattomassa mielessä. Uskomus, joka ei pysy piilossa, joutuu kohtaamaan totuuden silmiesi edessä, ja silloin se vain on joko hyväksyttävä (kyseessä oikeasti totuus) tai uskomus kuolee itsestään pois (kyseessä oli illuusio, valhe, harha jne.).

Ennen vastalääkettä tarkastellaan arvottomuutta hieman lisää esimerkin kautta. Otetaan tarkasteluun alkoholia liikaa nauttiva henkilö. Kun tällainen henkilö onnistuu jossain asiassa elämässään, hän usein tuo oikein kuuluvasti esille, että nyt hän on ansainnut muutaman paukun. Myös tupakoitsija hyvin usein kertoo ansainneensa savukkeen. Tässä on kyse tiedostumattomasta arvottomuuden tunteesta. Kun itsensä arvottomaksi tunteva ihminen saa jotain hyvää aikaan, hän välittömästi punnitsee oman sydämensä ja määrää itselleen elimistöänsä saastuttavan rangaistuksen. Tällaisessa tilanteessa ratkaisuja tilanteeseen alkaa löytyä vasta, kun kyseinen henkilö oikeasti haluaa oppia tuntemaan itsensä ja ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan (sekä erityisesti omaa tahtoaan). Toisten ihmisten on todella vaikeaa puuttua esimerkiksi alkoholismiin tai riippuvuuteen. Usein vasta yksin oleminen tai yksin jääminen avaa ihmisen silmät omalle toiminnalleen, ja vasta tämä toimii myös kultaisena avaimena oman sisäisen arvottomuuden tunteen tunnistamiseksi ja selättämiseksi.

No mikä sitten auttaa arvottomuuteen?

Vastalääke 3: Rakkaus.

Kolmas uskomuksemme on syvä henkilökohtainen kokemus arvottomuudesta. Usein puhutaan myös syntisyydestä ja pahasta karmasta. Arvottomuus on ajatuksena lähtöisin huonosta itsetunnosta ja ihmisen omasta sisäisestä itsekkyydestä (tavallaan siis sisäisestä narsismista). Tämän vuoksi itsekkyyttä ei voi voittaa ja hallita ”sotimalla” sitä vastaan, sillä juuri sitähän se haluaa saada osakseen - kärsimystä, taistelua ja kaikkea mahdollista pahaa. Ja juuri tämän vuoksi itsekkyys tulee pyyteettömästi hyväksyä. Omalle itsekkyydelle tulee sanoa ”kiitos, kun olet olemassa”, sekä ”kaikesta huolimatta minä rakastan sinua/itseäni juuri tällaisena kuin olen”. Tämän jälkeen ajatukset ohjataan anteeksi pyytämiseen ja anteeksi antamiseen, sekä lopulta anteeksi saamiseen. Anteeksi voi pyytää ja saada i) itseltään, ii) toisilta ihmisiltä, ja iii) Jumalalta/ylemmältä voimalta, jonka henkilökohtaisesti käsittää ”jumalana”. Jokainen ihminen on ansainnut toisen mahdollisuuden, ja jos se toinenkaan mahdollisuus ei riittänyt, niin sitten on ansainnut kolmannen, ja vaikka viidennenkymmenennenkin mahdollisuuden. Suurimmassa rakkaudessa ei ole ehtoja tai määräaikaa. Perimmäinen armo ottaa sinut hellään, parantavaa syleilyyn missä vain ja milloin vain, vaikkapa juuri tässä ja nyt.

Mitäpä muuta tähän voisi enää sanoa? Nämä ovat ne kolme syytä minkä vuoksi et ole vielä valaistunut: uskonpuute, toivottomuus ja arvottomuus. Ja näin on tiedossasi myös kolme syytä, minkä vuoksi sinä halutessasi tulet valaistumaan. Nämä syyt ovat: usko, toivo ja rakkaus. Suurimman niistä varmasti kaikki tuntevat.

Lisää aiheesta:


- Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/luku-2-3-jarjen-teoria-ja-sovellukset)

- Totuuden talon verkkokurssi NLP:n perusteet, sekä erityisesti seuraavat oppitunnit:



- Voit myös kokeilla Totuuden talon hypnoosiharjoitusta rajoittavista ajatuksista ja tunteista vapautuminen:


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Dunning-Kruger-vaikutus ja perisynnintunnustus

Ihmisen sielu koostuu monesta osasta. Yksi näistä osista on nimeltään järki. Järki-taso muodostuu jo varhaislapsuudesta lähtien, kun lapsen vanhemmat ja muut kasvattavat ohjelmoivat lapsen tiedostumattomaan mieleen yliminän sekä perususkomukset. Tämä on välttämätöntä ja se tapahtuu kaikille ihmisille noin 3-6 vuotiaana, sekä tasaisesti siitä eteenpäin. Järjen taso nähdään psykologisesti hyvin pysyvänä ja vaikeana muuttaa, mutta nykyään on jo kuitenkin jotain psykologian sovelluksia, joilla pystytään uskomuksia muuttamaan, arvoja kartoittamaan sekä ymmärtämään ihmisen omaa käsitystä itsestään, eli identiteettiä.

Ihmisen henkiseen kasvuun liittyen järki-tasolle voidaan määrittää sekä tieteellisesti että symbolisesti selkeä käännekohta. Symbolisesti tunnemme pyhistä kirjoista termin ”profetian pään katkaiseminen”. Tähän viitataan esimerkiksi Raamatussa, kun Johannes Kastajan pää leikataan miekalla poikki (ks. esim. Markus 6:14-29). Sama symboliikka on esillä egyptiläisissä kirjoituksissa, kun Horus hakkaa äitinsä Isiksen pään poikki, ja vieläpä samasta asiasta on puhuttu gnostilaisissa kirjoituksissa, joissa Neitsyt Marian pää lyödään poikki. Pään irtoaminen symboloi ihmisen synnynnäistä taipumusta uskomuksiin, siis taikauskoon. Tieteellisemmin puhutaan niin sanottuihin anekdoottitodisteisiin tyytymisestä todellisen faktan asemesta (Gazzaniga, 2009, 155). Anekdoottitodisteet ovat ihmisen itse yleistämiä, vääristämiä tai muuten muokkaamia todistusosasia, joilla hän rakentaa uskomuksiaan. ”Profetian pään irtoaminen” tarkoittaa kokemusta, jossa ihminen tulee näistä todisteista tietoiseksi ja siten voi ääneen tunnustaa kuuluisan Sokrateen lentävän lauseen: ”Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tämä on kaiken viisauden alku.

Esimerkki (omakohtainen kokemus kaikkitietävyyden harhasta)
Kun lähdin tosissani kulkemaan Totuuden tietä vuonna 2011, oikeastaan ensimmäinen ohjenuora, johon tartuin, oli juuri yllämainittu Sokrateen viisaus. Päätin hylätä kaikki ajatusmallit, uskomukset, arvot ja jopa identiteetin, jonka olin siihen mennessä luonut. Vain muutamien päivien kuluttua aloin ymmärtää, kuinka olin aiemmin elänyt kaikkitietävyyden harhassa. Olin aina kokenut olevani hyvä tai paras melkein jokaisessa asiassa, ja vasta tässä vaiheessa – ensimmäistä kertaa todellisessa yksinäisyydessä – heräsin ajatukseen, etten mahdollisesti tiennyt yhtään mitään maailmankaikkeudessa parhaillaan tapahtuvista asioista. Samalla aloin tunnistaa, miten olin elänyt valheessa ja liioitellut, yleistänyt, poisjättänyt ja jopa täysin keksinyt asioita, joita olin pitänyt henkilökohtaisina totuuksina ja innoissani selittänyt toisille ihmisille. Kun ihminen tunnustaa tosissaan, ettei tiedä mitään, lähtee hänen itsensä luoma sisäinen valheiden viidakko purkautumaan. Tämä on niin sanottu perisynnintunnustus, sillä perisynti on (ennen pahuuden kokonaisvaltaista hahmottamista) tietämättömyys.

Seuraavaksi lähestytään järki-tason käännekohtaa tieteellisestä näkökulmasta. Tässä yhteydessä puhutaan psykologian "Nobel-palkinnon" voittaneesta tutkimuksesta, Dunning-Kruger-vaikutuksesta. Kyse on tiedollisia taitoja koskevasta ylivertaisuusvinoumasta, joka tarkoittaa, että ne ihmiset, joilla on kaikkein vähiten kokemusta, todellista tietämystä ja osaamista, arvioivat oman osaamisensa eniten yläkanttiin. On siis osoitettu tieteellinen fakta, että mitä tietämättömämpi ihminen on kyseessä, sitä suurempi on hänen illuusionsa omasta kaikkivoipaisuudestaan. (Kruger & Dunning, 1999)

Huomautus: Tämä tulos ei ole mitenkään uusi, vaan se on ollut viisaiden opetuksena niin kauan, kuin viisaita on ollut. Esim. ”Älä koskaan väittele tyhmien ihmisten kanssa, sillä he vetävät sinut heidän omalle tasolleen ja sitten voittavat sinut kokemuksellaan.” (Mark Twain), ”Suurin harha, josta ihmiset kärsivät, ovat heidän omat mielipiteensä.” (Leonardo da Vinci), “The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.” (Bertrand Russel)

Kuvaaja, jossa itseluottamusta verrataan kokemukseen
Kuva 10. Dunning-Kruger-vaikutus, eli tiedollisia taitoja koskeva ylivertaisuusvinouma

Kun yhdistetään tieteellinen todistusaineisto sekä uskonnoista tuttu symbolinen kieli, voidaan todeta perisynnintunnustuksen johtavan mustaan tiedottomuuden tilaan, jossa uusi, totuuteen perustuva uskomusmaailma syntyy. Itse asiassa tästä on kysymys myös silloin, kun ihminen kokee niin sanotun uskoontulemisen. Tällöin ihminen hylkää kaikki maailmaa koskevat ennakkoluulonsa ja harhakuvansa. Tämän tapahtuman kääntöpuoli on tosin se, että mikäli ihminen ei ymmärrä ylimmän totuuden olevan nimenomaan totuus itse, alkaa hän rakentaa samaa harhaa uudestaan. Jos ihminen ei alistu tietämättömyytensä edessä kokonaisvaltaisesti, alkaa hän itse luoda uutta tarinaa maailmankaikkeudesta ja itsestään. Valitettavan usein tämä johtaa vain siihen, että ”uusi minä” on entistä kauempana perimmäisestä totuudesta. Vain termit muuttuvat uskonnollisempaan suuntaan, mutta ymmärrys itse totuudesta ei lisäänny kyynärän vertaa. Jos ihminen ei vielä osaa lukea Raamatun tai muiden pyhien kirjojen symbolista kieltä, on aiempi harha vaihtunut vain uuteen harhaan. Tämä ”pieni uudelleensyntymä” koetaan niin monta kertaa uudestaan, että kaiken perustaksi muodostuu totuus itse, ja vasta tällöin ihminen astuu todella Totuuden tielle ja on valmis ryhtymään viimeiseen matkaansa.

Esimerkkejä ylivertaisuusvinoumasta

  • Kun ihminen kertoo itse olevansa itsensä paras asiantuntija ilman, että hän on opiskellut psykologiaa, käyttäytymistieteitä, uskontoja ja pyhiä kirjoja, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun vastasyntyneen äiti väittää olevansa paras mahdollinen hoitaja ja apu lapselleen ilman, että hän on tutustunut ”vauvojen psykologiaan" ja hoitamiseen, tai opetellut erilaisia hoitotekniikoita, kuten imettämistä ja hygieniaa, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun lapsen kasvattaja kertoo omien kasvatusmetodien perusteeksi ”näin on aina tehty” tai ”näin minutkin kasvatettiin”, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun yliopiston professori ei kykene kuuntelemaan opiskelijan uusia näkökulmia mistä tahansa aiheesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun pappi tai muu uskonnollisen yhteisön ”virkamies” ei kykene kuuntelemaan seurakunnassa vähäisimmän uusia näkökulmia Jumalasta ja totuudesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.

Todellisen tiedon ja totuuden tuoman auktoriteetin ja Dunning-Kruger-vaikutuksen ero on hiuksenhieno. Lähtökohtaisesti meidän kenenkään tehtävä ei ole päteä omalla tiedolla tai väheksyä muiden tietoa, vaan pyrkiä rakentavaan ja kannustavaan vuorovaikutukseen.

Lähde:


Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/luku-2-3-jarjen-teoria-ja-sovellukset)

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Mikä on todellinen joulunhenki?

Muinainen joulupukki ratsastaa yule-pukilla
Joulun-Isä saapuu ratsastaen yule-pukilla
Kauan ennen nykyaikaista joulua juhlittiin Saturnaliaa. Kaikki tutut asiat käännettiin mullinmallin: Saturnaliaan kuului, että isännät valmistivat juhla-aterian orjilleen ja söivät itse viimeisinä. Isäntä saattoi jopa pestä orjiensa jalat, koska halusi osoittaa inhimillistä tasa-arvoa – sitä ajatusta, ettei todellinen mestari ole orjaa suurempi.

Juhla muistutti Saturnus-jumalan tarusta, jossa Saturnus menetti kruununsa ja hänet häädettiin paratiisista. Varhaisin joulun sanoma liittyy siis sen tosiasian kohtaamiseen, ettei mikään asia tässä maailmassa kestä ikuisesti, eikä ole itsestäänselvä – ei edes isännän asema orjaansa nähden. Saturnalia-juhla kannusti ihmisiä tutkimaan omaa elämäänsä ja ymmärtämään toisia, sekä tutkimaan sitä vaihtoehtoa, että roolit voisivat olla aivan yhtä hyvin myös toisin päin.

Muinaiseen jouluun – kuten nykyiseenkin – kuului myös sikauhri sekä valtavan puun raahaaminen sisätiloihin. Sikauhri ja sen syöminen olivat osa joulun mullinmallin-teemaa: sianlihan syöminen oli kulttuurien tai uskontojen mukaan väärin, ja juuri siksi jouluna sitä syötiin. Suuri puu koristeltiin valoilla, jotka symboloivat aurinkoa, tähtiä ja kuuta, ja ripusteltiinpa siihen värikkäitä pallojakin esittämään lähimpiä planeettojamme. Joulusta käytettiin nimeä yule sekä Skandinaviassa että Babyloniassa. Yule tarkoittaa sanaa “lapsi”, ja historiantutkijoiden kesken ollaan harvinaisen yksimielisiä siitä, että joulu on alkujuuriltaan valon ja lapsen, eli valonlapsen juhla.

Kolmen päivän kuolema
Valonlapsen juhlaa on vietetty melkeinpä kaikissa uskonnoissa ympäri maailman joulukuun 21.-24. päivinä. Joulukuun 21. päivä on vuoden lyhyin päivä ja sitä kutsutaan talvipäivänseisaukseksi. Mainitun kolmen päivän ajan taivas pysyy pakoillaan, ja vanha kansa on kutsunut tuota ajanjaksoa kolmen päivän kuolemaksi. Pysyttyään hetken aikaa kuolleena aurinko nousee taas kolmantena päivänä ylös taivaalle ja aloittaa puolen vuoden vaelluksensa kohti kesäpäivänseisausta, joka on joulun vastakohta – samalla tavalla, kuin Äiti ja Elämä ovat Isän ja Tiedon vastakohtia.

Mitä meidän tulee sitten ymmärtää talvipäivänseisauksesta, kolmen päivän kuolemasta ja valon lapsesta?

Joulu on puhdistumisen aikaa. Kuten fyysisesti täällä Suomessa pakkanen ja valkea lumi puhdistavat maan ja ilman, joulun alkuperäinen tarkoitus on suorittaa sama riitti sisäisesti – ajatuksissa.

Sisäinen puhdistuminen tarkoittaa pahojen tekojen vilpitöntä katumista, sekä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Anteeksipyytäminen, anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen tapahtuvat yksin armosta, mikä tarkoittaa, ettei ihmisen tarvitse tehdä mitään muuta puhdistuakseen. Omien pahojen tekojen ja ajatusten kohtaaminen ja tiedostaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus ja asia, josta kukin meistä voi vain itse ottaa vastuun. Liian usein keskitymme vikojen huomaamiseen toisissa ihmisissä – vaikka todellisen muutoksen voimme saada aikaan vain itsessämme. 

Valon lapsi syntyy yksin armosta
Opetamme lapsia käyttäytymään kiltisti, jotta he saisivat jouluna lahjoja. Joulun idea on kuitenkin juuri tämän vastakohta: hyvän tekemistä ei pidä sitoa lahjoihin tai saamiseen, vaan pahuus ja pahat teot saadaan anteeksi armosta, ei hyvien tekojen perusteella. Ainoastaan eläimiä motivoidaan lahjuksilla ja rangaistuksilla. Meidän ihmisten tulisi edes jouluna toimia toisin kuin eläimet. Todellinen joulumieli on vapautumista itsekkyydestä, katkeruudesta, kapinamielestä sekä palkkioista ja rangaistuksista!

Kristityt juhlivat jouluna Jeesuksen syntymää. Joulu kuitenkin koskettaa kaikkia ihmisiä, niin uskovaisia kuin ateisteja, sekä jokaista siltä väliltä ja rajojen ulkopuolelta. Joulu on ikuinen uusi mahdollisuus sen symbolin kunnioittamiseen, joka Jeesuskin oli. Jeesus eli ihmisenä kuten jokainen meistä. Hän tuli maailmaan toteuttamaan oman tehtävänsä.

Jeesuksen tehtävä ja hänen symbolinsa ovat yksi ja sama asia: perimmäinen totuus ja armo. Olimmepa mitä mieltä tahansa uskonnosta tai Jeesuksesta, joulun kolmen päivän siirtymä tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden muodonmuutokseen. Jokainen meistä on se lapsi, joka voi syntyä uudelleen puhtaana kuljettuaan ensin hiljaisuudessa, avoimena ja yksin.

Kun valon lapsi syntyy tähän maailmaan 72 tunnin hiljaisuuden jälkeen, hän ei ole kristitty, islaminuskoinen, buddhalainen, hindu, juutalainen, tai minkään muunkaan uskontokunnan edustaja. Hän on puhdas, uusi lapsi. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja hänen arvonsa ihmisenä on palannut. Hän erottaa hyvän ja pahan, sekä oikean ja väärän. Hän on valmis kulkemaan kohti uutta kevättä, sillä tuo syttynyt sisäinen valo tulee valaisemaan hänen jokaista askeltaan, oli hän sitten kotona, työpaikalla, ystävien seurassa tai lampaana susien keskellä. Sisäinen valo kantaa läpi pimeän ajan, eikä se katoa.

Ajatusten joulusiivous
Todellinen joulunhenki ei ole lahjojen antamista omille lapsille tai lähisukulaisille vastalahjojen toivossa, vaan se on kaikkein vähäosaisimpien muistamista ja ymmärtämistä, ja lopulta itsensä puhdistamista. Hyvä olo ja hyvä elämä lähtevät hyvistä ajatuksista. Joulusiivous ja tuuletus tulee ulottaa koskettamaan myös siivoajan sisäistä ullakkoa. On yksinkertaisesti tärkeämpää rauhoittua miettimään syntyjä syviä, kuin suunnata toimintaansa ulospäin, lahjojen ostamiseen, toisten muistamiseen tai käytännön järjestelyihin. 

Jo Jeesus opetti, ettei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten. Joulukin on sapatti, mutta sen mittakaava on yhden viikon sijaan kokonainen vuosi – nimenomaan aurinkovuosi. Eikä jouluna palauduta yhdestä viikon aherruksesta, vaan kokonaisen vuoden – 360 ja 5 päivän.


Näin toivotan kaikille hyvää kolmen päivän mustaa joulua! Sekä kuolemanlaakson jälkeistä, puhtaasta armosta syntyvää, valonlapsen juhlaa! Tehkää tänä jouluna kaikkea sitä, mitä ette ole koko vuonna tehneet. Pistäkää kaikki mullinmallin.

Kuvassa normaalit asiat on käännetty ylösalaisin

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Miten löydät ratkaisun mihin tahansa mieltäsi askarruttavaan kysymykseen?

Tämän kirjoituksen aluksi on syytä todeta, että blogikirjoitus on kirjoitettu sen sisältämän opetuksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjoittaja on vastausta etsiessään mennyt transsiin, kuunnellut tiedostumattomasta mielestä nousseita ohjeita, ja toiminut näiden ohjeiden mukaan. Tämä kirjoitus on saamani vastaus itselleni esittämääni kysymykseen: miten rukouksen, hypnoosin ja meditaation hyödyn voisi selittää mahdollisimman yksinkertaisesti? Vastauksena syntyi uusi NLP-malli nimeltä Ericksonin ongelmanratkaisu.

Kuvassa mies hypnotisoi naisen.
Hypnoosi ja transsi ovat mielen luonnollinen, syvärentoutunut tila

Milton Ericksonia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista hypnoosia työssään käyttäneistä terapeuteista ja psykologeista. Hypnoosin avulla ihmisiä hoitavat mielenterveyden ja elämänhallinnan ammattilaiset käyttävät edelleen lähes poikkeuksetta työssään ericksonilaista hypnoosia muodossa tai toisessa. Myös NLP:ssä käytettävä hypnoosi (esim. Milton-malli) on suoraan rakennettu Milton Ericksonin elämäntyön pohjalta.

Ericksonin meille jättämä perintö on tieteellisestä näkökulmasta käyttökelvoton, sillä sen tuloksia ei osata mitata, tai mittaaminen voi olla jopa täysin mahdotonta. Näin ollen tieteessä toisinaan ericksonilainen hypnoosi on jätetty huomiotta tai sitä ei arvosteta. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa: vaikka ericksonilaista hypnoosia ei osata tarkastella ja testata tieteellisesti, haastatellut mielenterveyden ammattilaiset kertovat käyttävänsä juuri tätä hypnoosilajia mieluummin, kuin muita hoitomuotoja.

Milton Erickson paransi ihmisiä tarinoiden, vertauskuvien ja metaforien avulla. Joskus hänen tarinansa saattoivat olla naurettavia, pelottavia tai pervoja, mutta silti niissä piili jopa pyhien kirjojen kaltaista elämänviisautta, joka tunkeutuessaan syvälle ihmisen mieleen parantaa sisältäpäin, kuin itsestään. Ericksonin omia sanoja lainatakseni hän vain antoi ihmisen omalle tiedostumattomalle mielelle voimavarat parantaa itse itsensä. Jos käyttäisin itsekin metaforaa Ericksonin tavoin, voisin sanoa, ettei Erickson oikeastaan antanut mitään voimavaroja, vaan hän herätti nukkuvan jättiläisen ja päästi sen ongelman kimppuun.

Tutkitaan ericksonilaista hypnoosia esimerkin kautta. Ajatellaan, että henkilö on jumissa jossain hänelle tärkeässä valinta- tai ongelmatilanteessa – häntä vaivaa esimerkiksi ”kirjoittajan blokki” tai jokin muu luovuuden este. Tällaisen asiakkaan kanssa Milton Erickson olisi ensin laittanut henkilön syvään, hypnoottiseen transsiin, ja sitten kertonut hänelle seuraavan tarinan. Tarina on siis oikeasti Milton Ericksonin käsialaa, ja hän kertoi sen monille potilailleen.

TUPU, HUPU JA LUPU (Rosen, 1982, 68)

Minulla oli suuria vaikeuksia kirjoittaa kappaletta valmiiksi. Minä vain yritin ja yritin, mutta päädyin pimeälle kujalle. Ja yhtenä päivänä sanoin: ”Hyvä on, minulla on kaksi tuntia aikaa ennen, kuin seuraava potilaani tulee sisään. Minäpä nojaan tässä tuolissani vähän taaksepäin ja menen transsiin, ja katson, mitä minun tiedostumattomalla mielelläni on sanottavana tästä vaikeasta kappaleesta.” Minä odotin siihen asti, että oli vain varttitunti aikaa ennen, kuin potilas tuli sisään ja olin hyvin yllättynyt, kun huomasin sylissäni laatikollisen lapsille kuuluvia sarjakuvia. Myös työpöydälläni oli kaksi nippua sarjakuvia. Potilas oli tulollaan, joten laitoin sarjakuvat takaisin laatikkoon, menin toiseen huoneeseen ja näin potilaan. Pari viikkoa myöhemmin ajattelin, ”En ole vieläkään saanut vastausta kappaleeseen.” Minulla oli hieman aikaa käytettävissä ja otin kynän käteeni ja jotain tuli mieleeni välittömästi: ”Ja Aku Ankka sanoi Tupulle, Hupulle ja Lupulle…” ja ajattelin huvittuneena, miten Aku Ankka -sarjakuvat vetoavat älykkyydellään aivan yhtä hyvin aikuisiin kuin lapsiinkin. Niiden täytyy olla ytimekkeitä, selkeitä ja hienovaraisia. Näinpä kirjoitin kappaleen valmiiksi. Minun tiedostumaton mieleni tiesi, mistä hakea esimerkkiä.

Tarina Tupusta, Hupusta ja Lupusta toimii monella tasolla. Ilmeisesti tarinan teho oli huomattava, ja tekniikka toimi itse asiassa niin hyvin, että sitä käytetään edelleen ympäri maailmaa. Ja kuten sanottu, nämä parantavat vertauskuvat ovat myös hyvin lähellä pyhien kirjojen vertauskuvallista viisautta. Ehkä Jung tiesi mistä puhui, kun hän kehotti ihmisiä tutkimaan pyhiä kirjoja ensisijaisesti symbolisesti.


NLP-malli Ericksonin ongelmanratkaisu (Totuuden talo, 2016)


Miten Milton Erickson siis neuvoo meitä tekemään, jotta saisimme oikean vastauksen mihin tahansa mieltämme askarruttavaan kysymykseen? Hänen ohjeensa on kolmiportainen prosessi:
  1. Mene transsiin
  2. Kuuntele ohjeita
  3. Toimi ohjeiden mukaan

Prosessi on niin kauniin yksinkertainen, että luulisi jokaisen ihmisen osaavan toimia sen mukaisesti. Näin ei kuitenkaan ole. On ainakin kolme tapaa epäonnistua:

1.) En mene transsiin

Tämä tarkoittaa, ettei ihminen näe tarpeeksi vaivaa opetellakseen riittävästi rentoutumaan esimerkiksi hypnoosin tai meditaation avulla. Myös rukous, ja lopulta kaikki henkiset tilaisuudet sekä parantajaistunnot tähtäävät transsiin, ja siten ne tukevat ihmisen oman mielen luontaista kykyä parantaa itse itsensä.

2.) En kuuntele sisäisiä ohjeita

Ihminen ei kuule sisäisiä ohjeita, ellei hän siis opettele rentoutumista ja transsiin pääsemistä riittävän hyvin. Kun transsiin oppii pääsemään nopeasti ja helposti, alkaa tiedostumattomasta mielestä nousta konkreettisesti ohjeita ja viestejä. Ehkä on hyvä muistaa, että minkä tahansa asian oppiminen ja siinä kehittyminen vaatii harjoittelua ja pitkäjänteisyyttä. Sen lupauksen voi kuitenkin varmasti jokainen henkinen parantaja ja kouluttautunut hypnoterapeutti antaa, että näitä tiedostumattoman mielen ohjeita alkaa takuulla tulla, kun mieli on valmis ja oppinut rentoutumaan.

3.) En toimi sisäisten ohjeiden mukaan

Viimeinen tapa pilata omat hyvät ja oikeat päätöksensä on toimia vastoin omaa sisäistä viisauttaan. Oman sisäisen viisauden huomioimatta jättäminen on valitettavan yleinen toimintamalli liian kiireiselle ja suorituskeskeiselle ihmiselle. Monet sanovat, ettei heillä ole aikaa keskittyä itsensä kehittämiseen tai vaikkapa meditointiin, mutta usein juuri tämä ajanpuute johtaa erilaisiin vääriin valintoihin ja virheiden korjailemiseen. Jos siis joskus saat suuria sisäisiä oivalluksia, hyvin usein niihin kannattaa tarttua ja rohkeasti noudattaa niihin liittyvää johdatusta.


Kuin pyörällä ajaisi


Tästä kaikesta tulikin mieleeni tarina eräästä pojasta, joka vuosia sitten lapsena kovasti harjoitteli ja oppi ajamaan punaista polkupyöräänsä. Poika vain teki, kuten hänelle oli vastuullisen kasvattajan toimesta neuvottu, ja yhtäkkiä hän huomasi ajavansa polkupyörällä. Oli aivan mahtavaa, kun tuuli hyväili kasvoja ja ilmavirta viilensi kuumana kesäpäivänä - silloin kaikki tuntuu mahdolliselta. Pojan ystävätkin hämmästelivät, miten joku voi olla noin hyvä jossain niin arkisessa asiassa. Vuosia kului, ja poika meni kouluihin ja hankki itselleen työpaikan. Eipä sitä olisi kukaan osannut arvata, että mieheksi vartuttuaan tämä poika unohti osaavansa ajaa polkupyörää. Ja lopulta pojan viisastelevat ystävät vakuuttivat hänelle, ettei kukaan ihminen voi ajella laitteella, jossa on vain kaksi rengasta, sillä autotkinhan tarvitsevat neljä pyörää pysyäkseen juuri heidän omalla tiellään. Poika uskoi uusia neuvonantajiaan ja luotti heihin koko sydämestään. Sen vuoksi poika ei enää koskaan ajanut pyörällään. Vai ajoiko?


Lähteitä:


M.D. Sidney Rosen (1982): My voice will go with you. The teaching tales of Milton H. Erickson, M.D. W. W. Norton & Company, Inc. 500 Fifth Avenue, New York, N. Y: 10110.

Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/rukous-on-hypnoosia-tai-meditaatiota)